Etelä-Korea rynnistää myös taljajousen kärkimaaksi
Tähtäinjousen arvokilpailufinaaleissa on totuttu näkemään eteläkorealaista väriä. Sen sijaan taljajousiampujia on Etelä-Koreasta näkynyt arvokisoissa harvakseltaan. Nyt maa on kuitenkin aloittanut myös taljajouseen panostamisen ja tulokset ovat jo näkyneet kauden maailmancupin osakilpailuissa, joissa etenkin naisampujat ovat napsineet mitaleita.
Etelä-Korea ei ole aiemmin lähettänyt taljajousiampujia maailmancupin osakilpailuihin. Shanghaissa kauden ensimmäisessä osakilpailussa Etelä-Korea otti heti neljä taljajousimitalia, kun maan naiset voittivat joukkuekilpailun kullan, Seok Ji-Hyun henkilökohtaisen kullan, miehet joukkuekilpailun pronssin ja vielä parikilpailussakin tuli hopeaa. Etelä-Korea panostaa taljajouseen nyt tosissaan. Tammikuussa maan jousiammuntaliitto kokosi taljajousen maajoukkueen Jincheossa sijaitsevaan harjoittelukeskukseen, jossa urheilijat asuvat ja harjoittelevat valmentajien johdolla – ammattilaisina.Seok Ji-Hyun – tähti on syttynyt
Naisten taljajousen uusi tähti Seok Ji-Hyun, 23, korjasi Shanghaista lähes täyden potin: henkilökohtaisen ja joukkuekullan sekä parikilpailun hopean. Turkin maailmancupissa hän jatkoi henkilökohtaisella hopealla. Maailmancupin finaalissa Pariisissa hän sijoittui vastikään neljänneksi. 23-vuotias eteläkorealainen ei tullut täydestä tuntemattomuudesta, vaikka nimi ei ehkä monen muistissa olekaan. Seok sijoittui Torinon MM-kisoissa vuonna 2011 viidenneksi ja voitti parikilpailun pronssia. Edellisissä MM-kisoissa kotimaassaan vuonna 2009 hän ampui hopealle naisten joukkueen mukana. Lisäksi hän voitti Universiadit vuonna 2009 ja oli opiskelijoiden MM-kakkonen seuraavana vuonna. Opiskelijakisoista on myös joukkuekulta ja -pronssi. Seok aloitti jousiammunnan 12-vuotiaana opettajansa suosituksesta – tähtäinjousella, kuten maassa on tapana. 19-vuotiaana opiskelijana tähtäinjousi alkoi kuitenkin menettää hohtoaan, ja taljajousi tuntui kiinnostavammalta. Suurin syy tähän oli se, että maajoukkueeseen pääseminen tähtäinjousella on Etelä-Koreassa niin vaikeaa kovasta tasosta johtuen. Taljajousella tie maajoukkueeseen aukesi Seokille helpommin. Kysyttäessä mikä taljajousessa ja taljajousella ampumisessa on parasta, Seok toteaa vain sen, että sillä pääsee maajoukkueeseen ja sitä kautta kansainvälisiin kisoihin. Itse jousi sinällään on nuorelle naiselle aivan toisarvoinen asia.Treeniä 10 tuntia päivässä
Seok asuu muun maajoukkueen tavoin maan harjoittelukeskuksessa Jincheossa. Hän harjoittelee valmentajien valvovan silmän alla yhdeksästä kymmeneen tuntia päivässä, kuutena päivänä viikossa. Pääosa harjoittelusta on lajitreeniä eli ammuntaa. ”Juoksua ja voimaharjoittelua kuuluu ohjelmaan pari-kolme kertaa viikossa noin tunnin kerrallaan, joskin viikkoa ennen kisoja nämä oheisharjoitteet jäävät pois harjoitusohjelmasta”, Seok kertoo. Psyykkistä harjoittelua ei tehdä järjestelmällisesti ja johdetusti, mutta Seok tekee itse kilpailuihin valmistautuessaan harjoituksia, joissa hän ampuu ottelua mielikuvavastustajaa vastaan. ”Vastustaja on yleensä joku kansainvälisistä kovista nimistä”, Seok paljastaa. Kysymys siitä, kisaavatko maajoukkueen naiset harjoituksissa koskaan treenimielessä toisiaan vastaan, saa Seokin kohottamaan kulmiaan. ”Se on normaali tilanne, että kisataan jatkuvasti.” Nuori eteläkorealainen keskittyy tällä hetkellä täysillä jousiammuntaan, eikä elämään mahdu jousiammunnan lisäksi mitään muuta. Hänen kauden päätavoitteensa on finaalipaikka MM-kisoissa Turkin Belekissä syksyllä. ”Shanghain maailmancupin voiton myötä minulla on enemmän menestymispaineita mutta toisaalta enemmän motivaatiota. Haluan todistaa, että Korea on taljajousen huippumaa ja että Shanghain menestys ei ollut vain onnekas sattuma.”
Teksti ja kuva: Anne Lantee
Lähteenä on Seok Ji-Hyunin haastattelun lisäksi käytetty World Archeryn nettisivuillaan julkaisemaa juttua hänestä. Lue WA:n juttu tästä.