Maastoammunnassa tulee väkisinkin vastaan enemmän tai vähemmän jyrkkiä ylä- ja alamäkiä. Oikean ammunta-asennon löytäminen ei tällöin välttämättä olekaan niin helppoa, kuin miltä se on tuntunut tasaisella kentällä.
Hyvän maastoampujan tunnistaa T-kirjaimesta. Ei se toki ainut tunnusmerkki hyvälle maastoampujalle ole, mutta yksi melko keskeinen. Hetkinen – siis mikä T-kirjain?
T-kirjaimella tarkoitetaan tässä yhteydessä jousiampujan selkärangan pystyviivan ja hartioiden vaakaviivan ammunta-asennossa muodostamaa ”kirjainta”, T:tä. Ylä- tai alamäessä ei ole lainkaan itsestään selvää, että hartialinjan muodostama vaakaviiva olisi aina kohtisuoraan pystyviivaan nähden. Mäet tuovat haasteita asennon säilymiseen. Suuntaan tai toiseen vinksahtaneita T-kirjaimia näkee varsinkin taljajousella.
Taljajousella on helpompaa lipsua T-asennosta, sillä kevennys helpottaa asennon ylläpitämistä ja vetopituus hakeutuu jousen ohjaamana oikeaksi. Jos T-asennon aikoo unohtaa, on syytä pitää mielessä, että lihaksisto ei toimi enää samalla tavalla. Tämä alkaa jo jousen vetämisestä. Maastossahan ei saa vetää jousta vireeseen siten, että nuoli voisi karatessaan mennä taustan yli. On siis vedettävä tähdäten korkeintaan taustan korkeudelle. Vaikka taljajousi tähtäysvaiheessa tarjoaa helpotusta kokemattomalle mäkiampujalle, voi vetäminen etenkin alamäkeen tuottaa tuskaa tai osoittautua jopa mahdottomaksi, jos pelissä ovat väärät lihakset.
Tähtäinjousella voi tuntua mahdottomalta, että saisi nuolta vedettyä klikkerin alta. Vaistoampujat kenties lisäävät matkaa otekorkeuteen jyrkissäkin mäissä, koska tietävät jo valmiiksi, ettei vetopituus ole kuitenkaan sama.
T-asennon saavuttaminen ei sekään ole välttämättä aina yksinkertaista. Se vaatii lantiolta liikettä ja keskivartalolta tukea. Jalkojen asentoa voi muuttaa jyrkissä ylä- ja alamäissä suljetumpaan tai avoimempaan suuntaan helpottaakseen asentoon pääsemistä.
Jyrkässä alamäessä kannattaa muistaa varoa oman jousen alalapaa, ettei se laukaistessa osu omaan jalkaan.
Vinorinteistä päänvaivaa
Mäki ei aina aiheuta haasteita vain ylä- tai ala-asennon takia. Vinot rinteet ovat muille kuin taljajousiampujille vaikeita, sillä silmä tahtoo ohjata jousen tällöin vinoon, jolloin myös osumat menevät sivuun. Taljajousessa tähtäimen vatupassi kertoo, jos jousi on vinossa. Tosin tässä tulee muistaa säätää ns. kolmannen akselin – ja toki ensimmäisen ja toisenkin – säätö kohdilleen, jotta vatupassi näyttää oikein.
Ilman vatupassia jänteen huolellinen linjaaminen on tärkeä muistaa. Apuna voi käyttää maastossa kasvavia suoria puita, tolppia, taulun tai taustan reunaa, jos ne ovat suorassa.
