Murrosiässä liikunta vähenee Suomessa poikkeuksellisen paljon

Liikunta-aktiivisuuden väheneminen murrosiässä on globaalisti tunnistettu tosiasia. Suomessa pudotus on kuitenkin poikkeuksellisen voimakas. WHO-Koululaistutkimus osoittaa, että liikuntasuosituksen täyttävien 15-vuotiaiden poikien osuus on 55 % ja tyttöjen 58 % pienempi kuin 11-vuotiaiden. Arkiliikunnan vähäisyyden ohella yhtenä merkittävänä syynä pudotukseen on tuhansilla nuorilla tapahtuva seuraharrastamisen lopettaminen.

Jyväskylän ja Tampereen yliopistot ovat opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamina tutkineet murrosikäisten liikuntaa Suomessa. Yliopistojen selvitykset on koottu julkaisuun Miksi murrosikäinen luopuu liikunnasta. Tampereen yliopiston selvitys tarkastelee seuraharrastamisen lopettamista. 

Valmentajan merkitys suuri

 Seuraharrastuksen lopettamisen syyt ovat moninaiset liittyen usein nuorten tarpeiden ja motiivien riittämättömään huomioimiseen seuratoiminnassa sekä toiminnan liialliseen kilpailullisuuteen. Keskeinen lopettamista selittävä tekijä on myös nuoren kokemus siitä, että hänen liikuntataitonsa eivät ole riittävät. Valmentajan merkitys nuoren yksilöllisten tarpeiden huomioimisessa on erittäin merkittävä tekijä liikuntaharrastamisen jatkuvuuden kannalta. Tutkimukseen osallistuneista 2045 urheiluseurassa liikuntaa harrastavasta nuoresta 26 prosenttia oli miettinyt viimeisen vuoden aikana harrastuksen lopettamista. Tutkijat kokosivat vastaukset taulukkoon erottelemalla lopettamista miettineet ja ne, jotka eivät olleet miettineet lopettamista. Nuorten kokemukset säännöllisestä keskustelusta ja kaksisuuntaisesta vuorovaikutuksesta valmentajan kanssa, tämän kiinnostuneisuus nuorten kuulumisia kohtaan ja tunne, että valmentajaa on helppo lähestyä ja kertoa asioista, olivat yhteydessä lopettamisajatusten ilmenemiseen. Lopettamista miettineistä lähes puolet oli sitä mieltä, että säännöllinen keskusteluyhteys valmentajan kanssa ei toteudu omassa urheiluseurassa. Yhteyksiä lopettamisajatuksiin ilmeni myös siinä, miten monipuolista toiminta oli itselle tärkeiden asioiden kehittymiseksi ja miten valmentaja aktivoi keskustelemaan ja rohkaisee nuoria kertomaan mielipiteensä. Tunne omasta kyvykkyydestään, merkityksellisyydestään ja usko, että harrastuksesta on hyötyä tulevaisuudessa, näyttivät vähentävän nuorten lopettamisajatuksia.   

Sosiaaliset suhteet keskeisiä

 Ryhmään kuuluminen ja ystävien kanssa oleminen ovat useiden tutkimusten mukaan yleisimpiä syitä, joita nuoret liikuntaharrastukseltaan hakevat. Lapset ja nuoret pitivät Tampereen yliopiston tutkimuksessa seuratoimintaa ympäristönä, jossa viihdytään. Seurat mahdollistavat ystävyyssuhteita nuorten elämään. Harrastuksen jatkamisen kannalta tutkimus osoitti, että toiminnassa tulisi korostaa yksilön vapautuneisuutta olla oma itsensä. Julkaisu Miksi murrosikäinen luopuu liikunnasta? on luettavissa tästä linkistä Teksti: Anne Lantee  

Eri mieltä olevien prosenttiosuudet vuoden aikana lopettamista ja ei lopettamista miettineiden ryhmässä. Taulukko julkaisusta Miksi murrosikäinen luopuu liikunnasta? (Klikkaa taulukko suuremmaksi)