Carita Jussila in memoriam

Sisaremme, tätimme ja isotätimme Carita Jussila (lehtori, FM) menehtyi 18.3.2011 vakavan sairauden uuvuttamana.

Carita aloitti opintiensä Hämeenkadun kansakoulussa ja kirjoitti ylioppilaaksi Hyvinkään Yhteiskoulusta. Filosofian maisterin tutkinnon hän suoritti Helsingin yliopistossa ja aloitti sen jälkeen englannin- ja venäjänkielen opettajana Hyvinkään kauppaoppilaitoksessa. Kieltenopettajana hän työskenteli työuransa loppuun saakka.

Carita syntyi vuonna 1947 perhepiiriin, jossa urheilulla oli suuri merkitys. Verenperintönä Carita sai kilpailuvietin, jonka palo ei koskaan sammunut. Heti opintojen päätyttyä Carita oli voittamassa Tahkon riveissä pesäpallon SM-pronssia.

Varsinaisen urheilu-uransa hän loi kuitenkin jousiampujana. Carita saavutti kolme MM-kultaa, kolme EM-kultaa, yhden MM-pronssin ja yhden EM-pronssin maastoammunnassa sekä tauluammunnassa EM-joukkuehopean ja EM-joukkuepronssin. PM-kultamitaleita tuli lisäksi yhteensä kuusi. Suomen mestaruuksia Carita saavutti viitisenkymmentä. Moskovan olympialaisissa hän sijoittui 14:nneksi.

Carita jatkoi kilpailemista sairastumiseensa saakka. Hän toimi myös aktiivisesti seuransa Amarcon luottamustehtävissä, samoin Jousiampujain liitossa.

Carita asui koko ikänsä Hyvinkäällä, mutta eli elämänsä laaja-alaisesti ympäri maailman. Häntä veivät paitsi urheilu, myös sosiaaliset kontaktit. Carita oli seurallinen ja ystävällinen, ja jaksoi aina olla kiinnostunut ihmisistä ja heidän elämistään.

Hän ei koskaan avioitunut eikä hänellä ollut omia lapsia, mutta hänen elämäänsä rikastuttivat läheiset ja lämpimät suhteet sisarustensa lapsiin ja myöhemmin heidän lastenlapsiinsa. Kaikki muistavat lämmöllä ja hymy huulilla jokakesäiset kalastusreissut kesämökillä. Kukapa olisi kalastamaan ja soutamaan opettanut, jollei Carita.

Carita oli sitkeä, sisukas ja perusteellinen kaikessa mitä tekikään. Siksi kaikki sisarusten lapset ja lapsenlapset osaavat kalastaa ja soutaa, ja siksi Caritan oppilaat oppivat englantia ja venäjää. Siksi Carita jaksoi kehittää itseään jatkuvasti niin urheilijana kuin ihmisenäkin, ja siksi hän jaksoi loppuun saakka toipumiseen uskoen.

Me kaikki muistamme sisaren, joka ei koskaan antanut periksi. Muistamme tädin, joka halusi tietää kaiken. Muistamme isotädin, joka tiesi kaiken. Muistamme ystävän, jollaista ei toista tule.

Carita Jussilan sisarukset perheineen

 


Sitkeänä, sisukkaana, ystävällisenä ja perusteellisena olemme tunteneet Caritan myös maastoryhmän toiminnassa sekä monissa kansainvälisissä kilpailuissa joukkuetoverina ja joukkueen johtajana. Leireillä ja kilpailumatkoilla Carita oli varautunut moneen mahdolliseen ja mahdottomaan tilanteeseen. Caritalta löytyi apua muille, kun tarvittiin jotain puuttuvaa varustetta tai työkalua. Hän oli aina valmis jakamaan kokemustaan ja pohtimaan yhdessä ammunnan haasteita ja kysymyksiä.

Carita jätti ison aukon maastoryhmään. Kunnioitusta ja arvostusta meissä herätti hänen kokemuksensa ja toisaalta asenteensa vaikeuksien edessä. Myös me muistamme ystävän, jollaista ei toista tule.

Anne Viljanen ja Anne Lantee / maastoryhmä