Iloa, oppimista, palautetta ja ystävyyttä

Juhana Rüster
17.10.2018

Itä-Suomen alueleiri
Itä-Suomen alueleiri

Itä-Suomen alueleiri järjestettiin monen vuoden tauon jälkeen Tanhuvaaran Urheiluopistolla. Alla aluevalmentaja Kimmo Oikaraisen kertomus leiristä.

Otsikon elementeistä koostui Itä-Suomen jousiampujien alueleiri Tanhuvaarassa 12.-14.10.2018

Monien vuosien jälkeen Tanhuvaaran urheiluopisto sai toimia jousiammuntaleirin tapahtumapaikkana, kun 18 leiriläistä ja neljä valmentajaa kokoontui leireilemään viikonlopun ajaksi jousiammunnan valmennusleirille.

Joukkoon mahtui ampujia junioreista senioreihin, ikäjakauman ollessa välillä 14-67 vuotta. Puolet näistä oli joko juniori-ikäisiä tai nuoria aikuisampujia.

Valmentajina leirillä toimivat Kimmo Oikarainen, Jouni Pekander, Tero Tuomisto sekä vierailevana tähtenä Pohjois-Suomen aluevalmentaja Jari Kuusisto.

Leiri järjestettiin yhteistyössä Itä-Suomen jousiammuntapiirin ja aluevalmennuksen kesken. Piirin puolesta koordinaattorina toimi Arja Lehto ja aluevalmennuksen puolelta Kimmo Oikarainen.

Leiri aloitettiin perjantai-iltana, jolloin kokoonnuttiin monitoimihalliin vapaaseen harjoitukseen. Valmentajakunta päätti keskenään, että emme vedä ohjattua lämmittelyä, vaan pyydämme jokaista osallistujaa suorittamaan lämmittelyn omatoimisesti. Pian huomasimme, että lämmittelyssä oli melkoisia eroja. Muutamat suorittivat sen tunnollisesti hermostoaan herätellen ja lihaksistoaan lämmitellen. Muutamilla emme havainneet pyydetynlaista toimintaa juuri ollenkaan. (tulevilla leireillä tähän asiaan tullaan palaamaan ja ohjeistusta antamaan)

Vapaan harjoittelun lomassa kiertelimme ampujia ja katselimme heidän suorituksiaan. Valmentajat juttelivat jokaisen ampujan kanssa kahdenkesken ja antoivat palautetta heidän suorituksistaan. Oli suuri oli huomata, että jokainen oli erittäin motivoitunut saamaan palautetta, niin hyvästä suorituksesta kuin kehityskohteistakin ja asenne ampujilla oli kaikkinensa erittäin vastaanottavainen.

Lyhyehkön parituntisen jälkeen siirryttiin luokkaan, jossa jokainen, niin valmentajat kuin leiriläisetkin, vuorollaan esittelivät itsensä ja kertoivat mitä leiriltä toivovat ja odottavat. Samalla kerrottiin ajatuksia puolin ja toisin, monista jousiammuntaan liittyvistä asioista.

Näin jälkikäteen ajatellen tuollaisia vapaita keskustelutilaisuuksia voisi ja pitäisi olla ehdottomasti enemmän.

Lauantaina ohjelmassa oli heti aamusta ammuntaharjoittelu monitoimihallissa. Meillä oli jälleen käytettävissä kaksi tuntia halliaikaa ja jatkoimme vielä niiden, joita emme olleet ehtineet edellisiltana jututtaa, henkilökohtausta ohjausta. Samaan aikaan toiset ampuivat tähtäysharjoituksia – joka toinen nuoli spottiin ja joka toinen taustaan. Valmentajat seurasivat ampujien suorituksia nähdäkseen millaisia aikaeroja syntyi tyhjään taustaan ampuessa versus tauluun ammunta. Jälleen huomattiin, että harjoitusaika kului liian nopeasti. (Tässä välissä lienee hyvä paikka kertoa, että koska varauksemme Tanhuvaaraan lähti vasta elokuun alkupuolella, oli halliaikamme aika rikkonainen. Tämä teki leirin ohjelman laadinnasta aika haastavan, mutta meidän valmentajien ja palautteiden perusteella myös leiriläisten mielestä, saavutimme tavoitteet joita leirille asetimme.)

Hallin jälkeen yksi kerros ylemmäs ja luokkaan kuulemaan jousiampujan harjoittelun jaksottamisesta ja harjoituspäiväkirjan täyttämistäkin hieman sivuttiin.

Leirillä oli mukana 18-vuotias Milla Eerola, joka kuuluu SJAL:n aikuisten kehitysryhmään. Milla, joka on tavoitteellisesti harjoitteleva nuori nainen, ja hänen henkilökohtainen valmentajansa Jouni Pekander kertoivat hienosti Millan viikko-ohjelmasta  koko vuoden harjoituskiertoon.

Millan ja Jounin esitys keräsi valtavasti kysymyksiä muilta leiriläisiltä ja oli ilo huomata, miten kynät sauhusivat Millan kertoessa omasta harjoittelustaan.

Millan ja Jounin jälkeen estradille astui Jari Kuusisto, joka jatkoi harjoittelusta kertomista. Jari kertoi ensimmäiseksi yhden harjoituksen jaksotuksen, mistä se koostuu ja mitä siinä voisi tehdä. Hyvästä junioriharjoittelusta esimerkkinä Jari kertoi omasta pojastaan Eeliksestä ja tämän harjoittelusta. Jari käytti esityksessään fläppitaulua ja jälleen oli ilo huomata, kuinka oppitunnin jälkeen leiriläiset kerääntyivät fläppitaulun eteen kännyköinensä tallentamaan tietoa.

Lounaan jälkeen palattiin jälleen monitoimihalliin ja ohjelmaan oli merkitty ampumajuoksukilpailu. Valmentajat miettivät, että olisi mukava nähdä leiriläisten ammuntaa rasituksen alaisena ja olisihan tuollainen ”kilpailu” mukavaa vaihtelua pelkkään paikallaan seisomiseen ja ampumiseen.

Mutta, koska parilla leiriläisellä oli jalka sellaisessa kunnossa, että juoksemisesta ei tulisi mitään, heille piti keksiä jotakin juoksemisen tilalle. Hallin reunalla oli yhdeksän kappaletta ”formulapolkuautoja”, jotka meille ystävällisesti luvattiin opiston puolesta käyttöön. Varmaan moni jo tässä vaiheessa arvaakin, että yhtäkkiä meillä valmentajilla olikin käsissämme 18 kpl jalkavaivaisia jousiampujia. Porukka jaettiin tasan ja kisa käyntiin. Kisa alkoi kolmen nuolen ammunnalla, sitten polkuautolla noin 550 metriä, uudet 3 nuolta ja taas lenkki, jonka jälkeen vielä yksi ammunta. Sakkokierros oli rakennettu radan alkuosaan ja aika tiheään sitä kierrettiinkin. Viimeisen ammunnan jälkeen ei tarvinnut enää ajaa, paitsi jos ampui sakkoja – kuten muutama tekikin.

Voittajaksi tässä polkuautoammunnassa ampui ja polki Kuopion Niilo Ruuskanen ilman sakkokierroksia. Mutta kisa ei päättynyt vielä siihen, vaan tämän jälkeen ammuttiin vielä pudotusotteluita paras vs huonoin jne-kaaviolla. Hyvää otteluharjoittelua ja muutamalle jopa ensimmäinen kellotuksen kanssa ammuttu kisa-ammunta.

Kisan aikaansaama hiki piti saada pestyä pois ja tätä varten oli varattu jokaiselle omaa aikaa kylpylässä rentoutumiseen.

Kylpylän jälkeen palattiin jälleen hallille ja ammunnan pariin. Harjoituksen aiheena oli tasapaino. Hallista löytyi kiitettävän paljon erilaisia välineitä uuteen käyttöön. Toivottavasti leiriläiset saivat ideoita omiin harjoituksiinsa.

Samaan aikaan tasapainoammunnan kanssa hieman sivummalla pyöri Kimmon ja Jarin tekniikkaklinikka. Siellä nämä valmentajantaimet antoivat leiriläisille palautetta teknisestä suorittamisestaan ja moni sai myös kotiinsa mukaan kotiläksyjä, joilla mahdollisesti ampuja pystyy helpottamaan ammuntaansa ja hyvässä lykyssä jopa tuloksen kasvua saattaa olla tiedossa.

Illan lopuksi koko seurue kerääntyi saunalle illanviettoon. Saunan ja hyvän syömisen lomassa juteltiin asioista laidasta laitaan. Suurimman huomion kaikesta kuitenkin keräsi ansaitusti taikatempuillaan ja mahtavalla tarinoinnillaan Maunulan Ilkka. Täytyy sanoa, että joillakin on sana ja tarinankerrontataito kohdillaan – Iso Kiitos Ilkalle!

Viimeisenä leiriaamuna ohjelma alkoi totuttuun tapaan jo kello kahdeksan. Mutta liekö leiriläisillä havaittavissa jo turnausväsymystä, koska ohjelma päästiin aloittamaan vasta kello 08.16 ;)

Muutaman keskustelun perusteella ohjelmaan valikoitui jälleen tähtäämisen harjoittelua, tällä kertaa pysty- ja vaakaviivaan ampumista.  Toivottavasti leiriläiset saivat virikkeitä tähtäysharjoituksiin ja valmentajilta pyytämällä variaatioita löytyy kyllä lisää. Tekniikkaklinikka teki työtään jälleen hieman sivummalla.

Mutta kuten tapana on, kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin teki tämäkin leiri. Huoneiden luovutuksen jälkeen ruokailtiin ja sitten keräännyttiin vielä kerran monitoimihalliin. Ensimmäiseksi purimme paikalle tuodut taustat ja toimitimme ne peräkärryihin. Kiitos Artolle ja Jukalle taustojen tuonnista.

Sitten lopetuspuheet, loppuvalokuva ja kotiin.

Mielestäni leirimme oli onnistunut. Paljon oli parannettavaa, mutta ehdottomasti positiivinen lopputulos. Leirillä toteutui kaikki otsikossa mainitsemani asiat:

  • Iloa ja iloista mieltä piisasi.
  • Oppimista toivottavasti tapahtui leiriläisilläkin, mutta tämä oli myös valmentajille erinomainen oppimiskokemus.
  • Palautetta annettiin ja sitä myös saatiin
  • Ja sitten yksi tärkeä seikka, joka minulle henkilökohtaisesti merkitsee paljon – ystävyys. Tällä leirillä oli hyvä henki ja uskon, että monesta jousiampujakaverista tuli tämän jälkeen myös uusi ystävä. Yksi tavoite minulle henkilökohtaisesti tälle leirille oli Itä-Suomen jousiampujien yhteisöllisyyden luonti ja seisoessamme piirissä kotiinlähtöä tehdessä tunsin ylpeyttä kuulumisestani näin mahtavaan porukkaan. HYVÄ ME!

 

Kimmo Oikarainen
Itä-Suomen aluevalmentaja