Tunnelmia nuorten paraleiriltä Italiasta

Ensimmäinen nuorten para-ampujien leiri Italian Roveretossa 23.-27.8.2026

Emma-Sofia Leino:

"Matkamme alkoi todella aikaisin sunnuntaiaamuna lennon lähtiessä Helsinki-Vantaalta viittä vaille seitsemän. Pidin huolen siitä, että sekä minä että Sami pysyimme hereillä kyselemällä ummet ja lammet kaikista hänen, Jeren ja JP:n aiemmista kisareissuista. Selvisi, että nyt tämä meidän reissumme olisi toinen Samin jousiammuntaan liittyvistä reissuista, jolle hänen poikaansa Jereä ei huolittaisi mukaan.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun lähdin ulkomaille jousen kanssa – ja saatoinkin hieman stressata sen hyvinvoinnista lentokoneessa. Kaikki meni onneksi hyvin, eikä tarvitse uusia koko ammuntakalustoa. Leirillä selvisi, että joidenkin (Samin) mielestä jousilaukkuni pakkaaminen on vähän liiankin tarkka prosessi, - tavarat saa pysymään laukun sisällä kuulemma vähemmälläkin asettelemisella.

Meillä oli leirille muutama tavoite, joista esiin nousivat:

1. Toisiimme tutustuminen

2. Kaiken mahdollisen tiedon kerääminen ja hyödyntäminen

Omasta mielestäni onnistuimme tavoitteidemme kanssa todella hyvin. Leiri järjestettiin Pohjois-Italiassa Rovereto-nimisessä kaupungissa. Majoituimme ja treenasimme saman katon alla todella hienossa Kappa Kosmoksen harjoittelukeskuksessa. Kappa Kosmoksen puitteet oli suunniteltu esteettömiksi kaikille siellä vieraileville. Maisemat kentän takana olivat myös uskomattomat. Ruokavalioiden kanssa kävi pieni sekaannus mutta muuten majoittuminen sujui ongelmitta – voisin lähteä takaisin vaikka heti. Jaoin leirin ajan huoneen yhden italialaisen ampujan kanssa ja vaikka meillä olikin pienimuotoinen kielimuuri, kaikki sujui oikein mallikkaasti. 

Maanantaina oli ensimmäinen virallinen leiripäivä. Aloitimme päivän tietenkin aamupalalla, jonka jälkeen siirryimme alakerrassa sijaitsevalle sisäkentälle, jossa ammuimme lyhyttä matkaa valmentajan analysoidessa suorittamistamme. Jokainen treenisessio alkoi perusteellisella yläkropan lämmittelyllä, ja parina päivänä teimme ennen ampumista tähtäämistä tukevia näköharjoituksia. Päivällisen jälkeen pidimme pienen tauon, jonka jälkeen pääsimmekin vihdoin ulos ampumaan.

Koko leirin ajan sää oli melkeinpä täydellinen - hieman meinasi tulla lämmin lämpöasteiden kohotessa kolmeenkymmeneen. Onneksi urheilijoiden nesteytyksestä pidettiin tiukasti kiinni pienillä juoma-/välipala tauoilla. Päätimme ensimmäisen treenipäivän kahden psykologin pitämään harjoitukseen, jossa tarkoituksena oli ymmärtää ampujan oman sisäisen puheen ("self talk") vaikutus suoritukseen ja opetella sen kehittämistä.

Tiistain ja keskiviikon rakenne oli melkeinpä identtinen maanantaihin, illan ohjelma vain muuttui. Tiistaina keskusteltiin siitä, mikä on hyvä nuolimäärä treenin aikana ja kuinka se on täysin yksilöllinen. Kauden parasta suoritusta pystyy kuulemma ohjailemaan ja ajoittamaan tiettyjen graafien avulla. Keskiviikkona kävimme tarkemmin läpi sitä, kuinka ”kuuluisi” ampua ja kuinka paraurheilussa se ei aina ole ihan niin yksinkertaista.

Oikeastaan koko leirin ajan oma ammuntani kulki hyvin. Suoritukset olivat pitkälti samanlaisia, vaikka tutut haasteet ampumisessani olivatkin läsnä. Pystyin melkein kuulemaan Suomesta asti valmentajani ”olkapää alas”, ”kyynärpää valuu taas” -kommentit... Oli myös kiva huomata, kuinka minun ja Samin yhteistyö kentällä sujui ongelmitta. Selvisi myös, miksi osumillani on tapana kivuta vasemmalle ja ylös...

Yhtenä päivänä lähdimme koko porukalla tutustumaan Rovereton kaupunkiin ja meidät vietiin katsomaan maailman suurinta vapaasti keinuvaa Maria Dolens -nimistä kelloa. Kello on rakennettu rauhansymboliksi ja pystyimme kuulemaan sen sata lyöntiä joka ilta pitäessämme palaveria päivän tapahtumista.

Leirin viimeinen päivä oli kokonaan varattu matkustamiselle. Lentomme lähti vasta illalla, minkä takia meillä oli muutama tunti aikaa heittäytyä turisteiksi. Lensimme Venetsian lentokentältä, mikä mahdollisti kaupungissa vierailun. Vaikka leiri olikin ensimmäinen laatuaan, onnistui se mielestäni kaikin puolin erinomaisesti. Sain todella hyviä vinkkejä tulevaisuutta ajatellen, niin ammuntaani paremmin tukevaan tekniikkaan kuin pääkopan kunnossa pitämiseenkin. Leiristä jäi käteen luottavaisempi tunne omasta tekemisestä, sekä uusia ystäviä, joiden kanssa on tullut viestiteltyä paljon!

Reissu meni siis mainiosti, joskin nyt täytyy rakentaa jo neljäs laukaisulaite tälle vuodelle...

Tästä on hyvä lähteä kohti seuraavaa reissua!