Junioreiden EM-kilpailut 20.-25.7.2026 Rooma, Italia

Lähdimme sunnuntaina aamuvarhain kohti Roomaa. Lämpötila lähenteli +38 saapuessamme Italiaan. Joukkuenjohtajana olin varannut meille yhteiskuljetuksen lentokentältä kisapaikalle. Ainoa ongelma tässä oli se, että ketään ei ollut vastassa ja pienen selvittelyn jälkeen selvisi, että päivämäärät oli menneet itseltä varauksen teon aikana sekaisin ja kuljetus tulisi vasta viikon päästä :D. Onneksi lentokentältä järjestyi näppärästi uusi kuljetus 10 henkilölle. Autoon kyllä mahtui vain 8 ihmistä kuljettajan lisäksi, hinta kuitenkin oli 10.ltä hengeltä. Yritimme pähkäillä italialaista matematiikkaa mutta totesimme yhtälön olevan liian haastava.

Kilpailut järjestettiin lähellä Ostian kylää, n.25km Rooman keskustasta rannikolle päin. Paikka oli suuri leirintäalue, jossa oli mökkejä sekä karavaanarialue, erilaisia urheilukenttiä sekä vesipuisto ja uima-altaat. Meidän 2hengen ruhtinaalliset n.10 neliön mökit sijaitsivat aivan kisakentän vieressä. On jälleen mainittava, kuinka järkevää on pitää kilpailut tällaisessa paikassa, jossa kaikki toiminnot on ”saman katon alla”. Tämä on kilpailijoille aivan luksusta kun turhaa matkustamista kisa-/treenipaikkojen välillä ei ole.

Kävimme tulopäivänä kentällä totuttelemassa lämpimään keliin ja treenaamassa. Kisakenttä, joka kuvissa oli ollut kauniin vihreä nurmikenttä, oli nyt todellisuudessa auringonpolttama pelto, joka kätki sisälleen ei niin mukavan yllätyksen: Piikkisiemenet. Niitä tarttui jatkuvalla syötöllä kengänpohjiin ja tavaroihin, jos laskit ne maahan. Vaikka hiki virtasi ja tällaisessa kelissä ampuminen oli kaikille Niilaa lukuunottamatta uusi kokemus, pääsivät nuoret kuumuuden kanssa nopeasti sinuiksi. Illalla saimme kisamaskotin, joka asusteli majoitustemme välissä. Hän sai nimikilpailussa nimekseen Marcco. Ei Marccosta sen enempää...

Maanantai: Viralliset harjoitukset. Meillä oli ”iltavuoro” joten kaikki saivat levätä aamun ja nukkua pitkään kuitaten edellisen päivän matkarasitusta. Avajaiset pidettiin parin minuutin mittaisena puheena aamulla ja iltapäivällä joten ampujien ei tarvinnut seistä helteessä turhaan. Virallisissa harjoituksissa kärsittiin sähkökatkoista, jotka oli tulleet tutuiksi jo edelliseltä päivältä koko kisakylässä. Ammuntaa ohjattiin välillä lipuilla ja pilleillä ja oli hyvä, että saatiin myös tästä kokemusta, jos oikean kisan aikana sama toistuisi. Illalla pidettiin joukkuepalaveri ns. Iltanuotio Terrazza di Antoniossa eli Antonin ja Niilan terassilla. Käytiin läpi päivä ja fiiliksiä sekä seuraavan päivän ohjelma. Ilta kului tämän jälkeen ristikoita ja sudokuita täytellen koko joukkueen voimin. Kyllä, luit oikein: ristikoita ja sudokuita 😊

Tiistai: Alkukilpailu. Päivä näytti edellisten päivien tapaan jälleen reiluja hellelukemia. Ilmankosteuden ollessa korkea, tuntuu ilmasto samalta kuin ollessa päiväntasaajalla. Joukkueellamme alkoi kisat iltapäivällä joten jokainen sai viettää aamun rennosti leväten tai omia juttuja tehden. Lounaan jälkeen alkoi valmistautuminen kisamoodiin ja kentälle siirryttiin hyvissä ajoin.

Inka ja Jade ampuivat alle 21-v naisten tähtäinluokassa, Niila ja Anton alle 18-v miesten tähtäinluokassa, Sara alle 21-v naisten taljassa ja Niilo alle 18-v miesten taljassa. Emme näin ollen valitettavasti saaneet yhtään joukkuetta tai mixediä näihin kisoihin. Kaikkiaan kisoihin osallistui 377 ampujaa 40.sta maasta. Alkukisa sujui vaihtelevasti navakamman tuulen ja pilvisyyden saattelemana. Joukkue suoriutui pääsääntöisesti omalla tasollaan: Inka 600/30., Jade 596/32., Anton 605/52., Niila 598/58., Sara 618/39., Niilo 645/19. Yleisesti ottaen taso oli jälleen kova ja kärkimaat: Turkki, Ranska, Espanja ja Saksa erottuivat aikalailla luokasta riippumatta vahvoilla joukkueillaan. Illalla käytiin päivää ja kisaa vähän läpi Iltanuotiolla ja pelattiin läpsyä ja phase 10.

Keskiviikko: Treenipäivä. Herättiin aikaisin ja mentiin aamupalan kautta treenikentälle. kenttä oli tupaten täynnä mutta on aikalailla normaalia, että paikkansa pitää ottaa kyynärpäätaktiikalla, jos haluaa ampua. Harjoituskentällä ammuttiin eri suuntaan kuin kisakentällä, auringon paistaessa suoraan silmiin. Osa taljamatseista tultaisiin ampumaan harkkakentällä seuraavana päivänä, joten Niilolle ja Saralle treeni oli varsin hyvä. Meillä oli tarkoituksena pitää treenin päätteeksi omat ottelut ja ratkoa joukkueen mestari (huom. huikeat jäätelö- ja pinssipalkinnot) mutta, koska käytännössä tämä oli mahdotonta ruuhkan vuoksi, jäi ammuntamestari ratkomatta. Iltapäivällä osa ampujista kävi ampumassa vielä toisen treenin, muutoin vietettiin taas aikaa korttipelien ja ristikkojen parissa.

Torstai: Ottelupäivä. Sara, Jade ja Inka aloittivat 1/24 ottelut aamulla. Keli oli alkuun tyyni ja lämpötila siinä +30 asteen kieppeillä. Inka voitti oman ottelun 7-1 slovakialaista ampujaa vastaan. Jade haastoi viimeiseen asti ranskalaista ampujaa kovalla matsilla, mutta hävisi ottelun 4-6. Sara puolestaan pääsi ottamaan revanssin islantilaista vastaan, joka voitti NUM-kisoissa Saran kultamatsissa. Ottelu olikin hyvin tiukka ja lopulta päädyttiin uusintaan, joka oli Saralle vasta toinen urallaan. Hyvästä yrityksestä huolimatta islantilainen vei ottelun ampumalla 9, Saran ampuessa 7. Tyttöjen jälkeen Anton ja Niila astuivat kehiin 1/48 otteluihin. Tuuli oli jälleen yltynyt ja molemmat pojat huokuivat itsevarmuutta ja hyvää fiilistä ja ottelut etenivätkin hienosti molempien johtaessa 5-3 ennen viimeistä sarjaa. Molempien vastustajat ampuivat vikalla sarjalla pisteen paremmin ja tasoittivat tilanteen 5-5, joten myös nämä ottelut ratkaistiin uusinnalla. Niilan ampuessa ensin nuolensa 10, pidäteltiin hengitystä mitä israelilainen ampuisi ja äksähän sieltä tuli, joka oli siis lähempänä keskustaa. Anton puolestaan ampui virolaista vastaan. Virolainen ehti ampua ensin nuolensa 10 ja Antonin suorituksen hieman venyessä, osui nuoli 8. Lounaan jälkeen Niilolla alkoi 1/16 taljapoikien ottelut ja Inka jatkoi 1/16 tähtäin naisissa. Niilon olisi pitänyt ampua uusi SE päihittääkseen italialaisen, jolla oli ekan kierroksen kovin tulos 144. Niilolla lähti hyviä suorituksia mutta osumia karkasi oikealle. Inkalle tuli seuraavaksi vastaan alkukisan 3. ja edellisen päivän mixed-otteluita seuranneena tämä kyproslainen vaikutti olevan otteluissa heikompi kuin mitä alkukisa antoi ymmärtää. Ottelu olikin tiukka ja, arvatkaapa mitä, saimme jälleen jännittää uusintaa. Kyproslainen ampui ensin: ala ysi. Inka ampui seuraavaksi, laukaisu tuntuu hyvältä ja Inka näkee jo kuinka nuoli lentää kohti kymppiä, mutta, osuma jääkin alas, kasi. ”Ärsyttää ihan sikana” -toteaa Inka, jonka kyllä todellakin olisi toivonut voittavan.

Illalla pidettiin viimeinen iltanotski jossa käytiin päivän tunnelmat jälleen läpi ja ylipäätään mitä fiiliksiä oli jäänyt viikosta. Kisapaikalla kaikki oli sujunut hyvin ja kuumuuteen oli totuttu muutamassa päivässä. Ampujien fiilikset omasta ammunnasta ja suorituksista vaihtelivat ja luonnollisesti olo on pettynyt, kun tietää, että pystyy parempaan. Näissä hetkissä on kuitenkin tärkeää katsoa asioita laajemmin ja miettiä, miten tämä kokemus palvelee jatkossa omaa harjoittelua. Mihin täytyy kiinnittää huomiota omassa tekniikassa ja ammuntaharjoittelussa, millä tavoin voi kehittää psyykkistä vahvuutta ja miten fyysisellä harjoittelulla voi tukea näitä molempia osa-alueita.

Perjantai ja lauantai: Treenipäivä ja finaalit. Joukkue kävi perjantaina treenaamassa ja sen jälkeen osa porukkaa lähti tutustumaan Rooman nähtävyyksiin ja osa seurasi joukkuefinaaleja. Lauantaina käytiin aamulla vielä tekemässä viimeinen treeni parin ampujan kanssa, jonka jälkeen siirryttiin seurailemaan finaaliammuntoja, jotka oli järjestetty camping-alueen toiselle uima-allasalueelle. Turkki voitti ylivoimaisesti eniten mitaleja joukkuekisoista ja seuraavina olivat Ranska ja Italia. Henkilökohtaisissa finaaleissa Turkki oli myös vahvin, mutta muutoin mitalit jakaantuivat tasaisemmin useammalle eri maalle. Viimeinen päivä päätettiin EM-kisoja koskevaan tietovisaan, jonka voitti niukasti ampujista Sara ja valmentajista Mikko. Illalla pelattiin vielä huutoläpsyä ja muita korttipelejä ja tehtiin pieni iltalenkki kisajärjestäjän järjestämiin ”pool partyihin”

Kun joukkueenjohtajana katson viikkoa taaksepäin, näen todella motivoituneen ja innostuneen joukon nuoria ampujia, joilla on hieno tulevaisuus edessä. Jotta jatkossa olisimme taas vähän paremmin valmistautuneita arvokilpailuihin ja saisimme tasoa nostettua, tulisi ampujien saada enemmän ryhmäharjoittelua ja kilpailunomaista paineistettua harjoittelua. Meillä oli todella hyvä joukkuehenki koko viikon ja oli kiva saada tutustua paremmin kaikkiin. En muista milloin viimeeksi korttia olisi pelattu yhtä intensiivisesti ja viikon läpsymestari taisi lopulta olla Anton. Kiitos Niilo, Anton, Niila, Sara, Inka ja Jade sekä valmennustiimi Ari, Mikko, Sami ja Jussi! Sekä tietenkin kisaturistit, jotka olitte kannustamassa joukkuetta!

Tulokset, kuvia sekä videoita finaaleista löytyy: https://info.ianseo.net/EYC26/

Taru Kuoppa, Joukkueenjohtaja