Puheenvuoro

Liiton puheenjohtaja Andres Gross

SJAL:lla on edessä paljon haasteita


Kesä on ohi, olympialaiset on ohi ja talvi on tulossa. Se niistä ikävistä asioista. Suomalaisen jousiammunnan kehityskaari on arvioni mukaan noususuuntainen.

Kolmekymmentä kaksi vuotta on kulunut edellisestä olympiakullasta, nyt tuli paralympialaisista Jere Forsbergin tuomana kultamitali taljajousikisasta. Osmo Kinnunen tuli neljännelle sijalle ja tämäkin on kunnioitettava saavutus.

MM-hopeaa maastoammunnan juniorinaisten tähtäinjousen luokassa toi Suomeen Mirjam Tuokkola ja miesten joukkue – Jari Haavisto, Pasi Ahjokivi ja Juuso Huhtala – ampui maastoammunnan MM-hopeaa. Nuorten PM-kisoista on tullut yhteensä kahdeksan mitalia. Nuorten EM-kisoista tuli Suomen ennätyksiä ja hyviä sijoituksia.

On siis sitä kansainvälistä menestystä tullut ja siitä mennään eteenpäin vakaasti askel askeleelta. Johdonmukaisesti ja vakaasti emme ehkä vielä huipputasolla ole mukana, mutta siihen olemme pyrkimässä.

Suomalaisen jousiammunnan valmennusta on kehitettävä, ja tarvitaan omaa suomalaista valmennuskoulukuntaa, joka ottaisi huomioon suomalaisen urheilukulttuurin erityispiirteet, yhdistäisi suomalaisen huippuampujien osaamisen ja tiedon, kehittäisi ja uskaltaisi kokeilla uusia valmennus- ja välineiden virityskeinoja. Valmennuksen ja huippu-urheilun kehittämisen työtä ollaan Suomessa laajemminkin muuttamassa huippu-urheilun muutostyöryhmän vetämänä.

SJAL:n tehtävä on kasata nopeassa aikataulussa valmennusstrategia ja löytää keinot sen toteuttamiseksi. Siihen on yhdistettävä Suomen kaikkien jousiammunnan osaajien voimia ja tietoa. Menestymiseen tarvitaan itseluottamusta, joukkuehenkeä ja hyväntahtoista kilpailuhenkeä. Kaikkea tätä tarvitsee urheilija, että jaksaisi vuodesta toiseen tehdä kovaa työtä ja pysyä urheilulajin parissa. Työ kylläkin palkitaan kisatuloksilla, mutta siihen ei juurikaan ole oikotietä eikä helppoa ratkaisua.

Huippu-urheilun kehitys ja jatkuvuus on kuitenkin suuresti kiinni kolmesta asiasta ammattimaisen valmennuksen lisäksi: harrastustoiminnan laajapohjaisuudesta, nuorisotyöstä ja rahoituksesta.

Huippu- ja kilpaurheilun perustana on laajapohjainen harrastustoiminta. Harrastustoiminnan edistämiseksi pyritään kehittämään keinoja uusien harrastajien houkuttelemiseksi jousiammunnan pariin ja luomaan mahdollisuuksia laajemman tunnettavuuden ja näkyvyyden saavuttamiseksi. Jousiammunnan maine on hyvä, mutta lajin tunnettavuus harrastuksena on melko rajattu. Seurojen mahdollisuuksia laajentaa toimintaa, saada apua valmennuskoulutuksen osalta ja lisätä jäsenmääriä on tuettava SJAL:n toimesta.

Nuorisotyö on onneksi kehittymässä hyvään suuntaan ja toivottavasti kehitys jatkuu. Suurissa kaupungeissa on nuoria harrastajia suhteutettuna väkilukuun erittäin niukasti. Pienemmillä paikkakunnilla, missä löytyy vahvoja vetääjiä, jotka ovat kehittäneet yhteisöllisyyttä, ja valmennuskoulukunta, on myös harrastajia ja nuoria enemmän lajin parissa. Tämä osoittaa, että laji on yhteisölaji ja sellaisena sillä on yhteiskunnallekin annettava.

Terveen ja toiminnallisen yhteisöllisyyden väheneminen saattaa olla monien yhteiskunnallisten ongelmien, kuten syrjäytymisen, päihteiden liikakäytön, piittamattomuuden ja rikollisuuden mutta myös ns. sosiaalisen pahoinvoinnin osatekijänä. Toiminnallisen yhteisöllisyyden lisääminen on sosiaalipoliittiisesti todennäköisesti yksi olennaisimmista tehtävistä sosiaalipolitiikan paikalliselta tasolta valtiolliseen asti. Siihen voisi jousiammunta harrastustoimintana antaa panoksensa.

Yhteisölllisyyden lisäksi yksilötasolla jousiammunta kehittää keskittymistä, frustraation sietämistä ja toipumista epäonnistumisesta, oman jännitys- ja stressitilan tunnistamista ja sen kanssa toimeentuloa. Itsetuntoa vahvistaa lajin kehittämä taito ja osaaminen. Urheilijan kehtiyskaari on jousiammunnassa pitkä, useita vuosia menee huipputason saavuttamiseksi, toisaalta huipputasolla voi pysyäkin hyvin kauan. Ei ole monia urheilulajeja, joissa viisissäkymmenissä olevat urheilijat voisivat tosissaan kilpailla avoimissa sarjoissa. Esimerkiksi kanadalainen talja-ampuja Dietmar Trillus on 54-vuotiaana edelleen maailman huippuampujia.

Huipputuloksia voi ampua monenkin vamman tai puutteen kanssa harrastuksen tasolla, ja harrastajien ikähaarukka on karkeasti 10-100 vuotta. Ihmisten eliniän ja myös aktiivisen toiminnan iän kasvaessa voi pitkäaikaisella pysyvällä harrastuksella olla elämänlaadun kannalta suuri merkitys ylläpitäen ihmisen sosiaalisia kontakteja, vahvistaen itsetuntoa, tukien terveitä elämäntapoja ja arvomaailmaa.

Urheilulajin menestykseen tarvitaan resursseja ja ylläolevan pohjalta on perusteltua saada yhhteiskunnallista taloudellista tukea, samanaikaisesti myönnettävien tukien määrä riippuu harrastajien määrästä ja toiminnan aktiivisuudesta. Liitohallituksen tehtävä on tukea seurojen jäsenmäärien kasvua, laajentaa lajin harrastustoimintaa tunnettavuuden lisäämisen kautta, syksyn aikana on saatava myös suomalaisen jousiammunnan valmennus ja huippu-urheilun strategia valmiiksi.

Urheilun yhteiskunnallinen rooli on nykyään merkittävän suuri, se tarjoaa työpaikkoja, ajanvietettä ja liiketoimintaa, nuorille roolihahmoja, luo kansainvälisiä kontakteja ja urheilumenestys tuo tunnettavuutta pienille maille ja paikkakunnille. Suomelle jokainen urheilulaji, jossa menestymme, jossa on omaa osaamista ja menestymisen historiaa, on tärkeä. Suomella on potentiaalia olla suuri jousiammuntamaa. Suomalaiselle luonteelle yhteisöllinen yksilölaji, jossa vaaditaan vakaata jäämiesmäistä hermoa ja paineensietokykyä, on mielestäni mitä sopivin urheilulaji. Siihen pitää nyt vain luottaa ja jousiammunta kehittää tälle maalle arvoiseksi urheilulajiksi.

Andres Gross
Puheenjohtaja, SJAL