Kommentti

 

Miten saada lisää katsojia ja harrastajia?

 
Eräs jousiammuntaan liittyvistä ikuisuuskysymyksistä on, miten saada lajille lisää harrastajia ja katsojia. Jos joku tietäisi helpon keinon, niin todennäköisesti sitä olisi jo kokeiltu. Monet tietävät sentään jotain. Esimerkiksi, että lajin pitäisi saada enemmän julkisuutta, ja lehdissä sekä televisiossa pitäisi olla juttuja. Aivan. Silloin kiinnostuisivat katsojat ja tulisi myös lisää harrastajia. Ja laaja harrastajapohja täytyy olla, jotta lajin parista nousisi mestareita.
 
Lontoon olympialaiset lähenevät. Jos Suomi saa edustajan olympialaisiin, niin laji saa julkisuutta. Tosin suuri joukko urheilutoimittajista muistelee vieläkin 80-luvun tähtiampujia, Moskovan olympialaisia ja jopa aikaa, jolloin Tapio Rautavaara ampui jousella. Toimittajat eivät tunnu tietävän nykyjousiampujista mitään. No, olympialaisten ja vanhojen, jo saavutettujen voittojen ansiosta laji nousee joka tapauksessa esiin joka neljäs vuosi. Jos menestystä sattuisi tulemaan, niin tämä tietysti pistäisi ikään kuin hyvän kiertämään, jolloin menestys ruokkisi itse itseään.
 
Joskus myös elokuvalla on ällistyttävän suuri merkitys. Esimerkiksi erään harvinaisen urheilulajin, japanilaisen miekankäytön iaidon, kohdalla kävi niin, että lajin harrastajamäärä monikymmenkertaistui sinä vuonna, kun Tom Cruisen tähdittämä Viimeinen samurai -elokuva sai ensi iltansa Suomessa. Alkeiskurssilta jouduttiin käännyttämään ihmisiä, koska kaikki eivät millään mahtuneet mukaan. Kun elokuvahuuma oli seuraavana vuonna ohi, kurssille ilmaantui vain muutama henkilö. Tilanne oli normalisoitunut, eikä vaikutus ollut pitkäaikainen. Tuonkaan lajin todellisuus kun ei kuitenkaan vastaa elokuvan luomaa eksoottista mielikuvaa miekan taidosta. Sama pätee jousiammuntaan. Ei siis kannata rakentaa mitään julkisuuden eikä olympiahuuman varaan.
 
Ei toimi siis yksinään imagomuokkaus, ei myöskään saavutettu kisamenestys. Jousiammunta on vaativa laji, joka vaatii tietynlaista kanttia, pitkäjänteisyyttä ja kurinalaisuutta. Mitä siis tehdä?
 
Harjoittelun pitkäjänteisyyden ohella tarvitaan myös urheilun markkinoinnissa pitkäjänteisyyttä. Panostaminen junioreihin on tärkeää, mutta ei yksin riitä. Julkisuuskuvan luominen puolestaan vaatii ruohonjuuritason tiedotustyötä: kun tarpeeksi kauan toistaa – rehellisesti – samaa sanomaa, se alkaa vähitellen mennä läpi. Tämä on markkinointi- ja tiedotuspiireissä todettu ja hyväksi havaittu keino. Se vain vaatii jumalattomasti töitä! Ja ihmisiä, jotka ovat ajan hermolla. Harmi, ettei kenellekään Suomessa makseta lajin markkinoimisesta.
 
Markkinoinnin ammattilaiset tietävät kuitenkin myös sen, että viidakkorumpu on kaikkein tehokkain keino. Olemmeko me harrastajat hyödyntäneet sitä tarpeeksi? Tuskin. Mitä jos seuraavan kerran kun puhut jousiammunnasta, puhuisit siitä sellaisille henkilöille, jotka eivät harrasta tai seuraa lajia – ainakaan vielä?
 
Mukavaa ja markkinointihenkistä syksyä toivottaen,
Cecilia Putkinotko