Jousiampuja-lehti 1/2015

ISSN 0356-3286 (Painettu)
ISSN 2342-2068 (Verkkojulkaisu)  

 

Pääkirjoitus


Se yhdistävä tekijä


Muutama vuosi sitten olin Las Vegasissa osallistuakseni elämäni ensimmäistä kertaa perinteikkääseen Vegasin sisäkisaan. Huomioni kiinnittyi suloiseen koiraan erään miehen seurassa. Aikani kaksikkoa seurattuani ymmärsin, että mies oli sokea ja koira oli hänen opaskoiransa. Hämmästykseni oli suuri, kun oivalsin, että mies on myös jousiampuja ja osallistuu kilpailuun. Sen jälkeen olen monessa yhteydessä miettinyt, miten hieno ja monipuolinen laji jousiammunta onkaan kaikenlaisille ihmisille. 

Jousiampujat maan- ja maailmanlaajuisesti ovat kuin yhtä suurta perhettä. Missä tahansa kulkeekin, jousiampuja otetaan harrastajakollegoiden toimesta avosylin vastaan riippumatta taitotasosta, iästä, sukupuolesta, vammaisuudesta, välineistä tai syntyperästä. Tämä on minun kokemukseni. Olen kuitenkin melko varma, että kaikilla kokemus ei ole sama.

Kuulin jokin aika sitten ikäväkseni tapauksesta, jossa jousiampuja oli kohdannut lajin piirissä ennakkoluuloja syntyperänsä vuoksi. Ei mitään haukkumista tai ilkeilyä, mutta varautunutta suhtautumista. Jäin miettimään, olemmeko me jousiampujat sittenkin jotenkin sisäänpäin lämpiävää sakkia.

Toivottavasti emme. Jousiampujia on laidasta laitaan ja harrastajia tulee hyvin erilaisista lähtökohdista. Mielestäni jousiammunnan hienoimpia asioita on se, miten laji voi tarjota mahtavia onnistumisen elämyksiä niinkin sekalaiselle seurakunnalle. Ammuntaviivalla olemme kuitenkin täysin samanarvoisia. Joskus aivan konkreettisestikin, kun vaikkapa kilpailuun osallistuu yleisessä taljajousiluokassa aikuisten miesten lisäksi naisia, tyttöjä, poikia, mummoja, vaareja ja eri asteisesti vammautuneita kilpailijoita.

Viime aikoina Suomessa on ollut mukava huomata jousiampujien lähentymistä myös yli liittorajojen. Superlisenssillä voi nykyään kilpailla SJAL:n kilpailujen lisäksi Suomen Maastojousiampujain Liiton ja Suomen Jousimetsästäjäin Liiton kilpailuissa, ja liikehdintää onkin ilahduttavasti jo tapahtunut. Jousiampuja otetaan taas avosylin vastaan uuteen ympäristöön. Otetaanhan?

Pidäthän omalta kohdaltasi huolta, että kaikki jousiampujat voivat kokea olevansa yhdenvertaisia.

Hyvää kevättä hienon lajin parissa!


Anne Lantee, päätoimittaja