Kommentti

Jousiampujan keväthuumaus
 

Jousiampuja nyt ampaisee ylös vuoteestaan,
aurinko on korkeella, kevättuuli lounaassa.
Kentällä hän tanssii järin verkkareissaan,
riemuhunsa yhtyä saa kuka vaan.
Ampumarata kutsuu jo ahkeraa treenaajaa,
seurakamu virittelee sulituslaitettaan,
katso kuinka monta nuoltakin on jo tässä nuoliviinessä:
X10, A/C/E, Carbon One ja moni muu!
 
Tekninen treenipaita se vain hulmuaa,
Treenaaja kun kentällä kinttujaan viskoopi.
Jousiampujalle auki on taivas ja maa,
seurakaverille hän näin huudahtaa:
”Huomaatko Hoytin lavat sä uudet muodikkaat?
Kuule, kuinka äänettömäks' jousen myöskin saa,
katso, väriloistossaan hohtaa nokit uudet Beiterin:
oranssi, sininen, pinkki ja moni muu!”
 
Langasta nyt solmii hän nokinpaikankin,
jänteen vahaa verkkaiseen, huolelliseen tyyliinsä.
Laulaen hän säätää myös uuden tähtäimen,
lapset ylös kirmaisten hokee äidilleen:
”Katso, isi ampuu, hän mestari on kai,
mistä taas uuden nuolihyllyn, vakaajatkin sai?
Noinko monta kymppiä ampunut jo eka treenissä:
viiskymppii, ysikymppii: kaikk' matkat onnistuu!”
 
Jousiampuja on vanha, mutta treenaa hän vain,
häll´ on paljon huolia, rahat joskus tiukalla
harvoin saa hän huilia, työtä piisaa ain´,
millä tavoin pärjää, ei tiedetä lain.
Tietänee sen valmentaja, joka ohjeistaa,
seurakamu tuo, joka palkinnon ain' saa,
tietää sen myös jänikset, jotka loikkii ulkoradalla:
joukkuepaikka, pronssimitsku, kulta ja ennätys!

 
Iloista ulkoampumakautta kaikille,
Cecilia Putkinotko