Jousiampuja-lehti 1/2012

 

 

Pääkirjoitus


Ulkokaudesta kaikki irti


Siitä on jo kauan aikaa, mutta muistan vielä hyvin ensimmäisen kesäni jousiampujana. Aloitin jousiammunnan syksyllä 1993, joten ensimmäisenä keväänä hallitsin jo hyvin alkeet. Sinä kesänä en kuitenkaan ampunut ulkona laukaustakaan. Syksyn tultua ja hallikauden alettua jatkoin taas harrastusta.

Miksikö? Syitä oli varmaankin useita. Ensinnäkin, seurani ulkoharjoittelupaikat olivat kaukana kotoa toisin kuin halli. Toiseksi, en ollut koskaan käynyt ulkoradalla enkä oikein tiennyt, mitä odottaa. Tärkeä syy oli myös se, että seurallani ei ollut yhteisiä harjoitteluaikoja jatkuvasti avoimena oleville ulkoradoille. Ei tullut lähdettyä koskaan.
 
Seuraavana kesänä avasin ulkokauteni vihdoin. Aloin ymmärtää ulkona ampumisen ihanuutta. Seuraavina vuosina kävinkin sinnikkäästi seurani ulkoradoilla julkisilla kulkupeleillä kaikkia tavaroitani kantaen. Nykyään välillä ihmettelen sitä intoa, sillä oman auton myötä en enää voisi kuvitellakaan lähteväni raahaamaan välineitä julkisen liikenteen kautta.
 
Into ulkona ampumiseen ei kuitenkaan ole vähentynyt vuosien myötä. Päinvastoin, hallikausi tuntuu joka vuosi pidemmältä ja tylsemmältä.
 
Juuri nyt elämme parasta aikaa ulkona ampumiselle, sillä päivä on pisimmillään ja valoa riittää. Menneellä viikolla lähdin kotipihalle harjoittelemaan kymmeneltä illalla rakennustöiden jälkeen. Vielä lähellä yhtätoistakin valoa olisi riittänyt, mutta hyttysiä oli myrkystä huolimatta niin paksulti tähtäyslinjan edessä, ettei taulua enää meinannut nähdä niiden takaa, ja oli pakko lopettaa.
 

Häviämme Suomessa ulkokauden pituudessa keskieurooppalaisille, mutta meillä puolestaan on etuna pitkät kesäpäivät. Niihin saa valon puolesta helposti mahdutettua kahdet treenit, vaikka välillä kävisi töissä ja tekisi jotain muutakin. Onpa pohjoisessa nähty yöttömän yön kisojakin. Otetaan siis kaikki ilo irti kesäpäivistä ja nautiskellaan ulkona ampumisesta!
 

Anne Lantee, päätoimittaja